Täällä sitä taas näpytellään uutta postausta eetteriin, ja hupskeikkaa, edellisestä on taas ehtinyt kulua melkein kuukausi! Rehellisesti sanottuna tämä syksy on ollut aika hitonmoista säätöä, sählinkiä, epävarmuutta, vauhtia ja vaarallisia tilanteita, joiden keskellä luoviminen on välillä tuntunut ihan mahdottoman hankalalta ja ahdistavalta. Nyt kun vuosi vetelee kohta jo viimeisiään, on olo ehkä jo hieman seesteisempi, vaikka kaikkea jännää onkin vielä edessä ja monia langanpäitä pitäisi solmia kiinni, jotta ensi vuoden ohjelmat olisivat kunnolla selvillä.
 |
Ihana marmorinen MERI-pullo saatu blogin kautta ja todella mainioksi todettu! Pitää juoman kylmänä tai kuumana, näyttää hyvältä, eikä korkki fuskaa. Erityiskiitos siitä, että brändi ajattelee luontoa ja tarjoaa kuluttajille muovittoman vaihtoehdon juomien mukana kärräämiselle.
|
Olen yrittänyt totutella epävarmuuteen ja siihen, etten itsekään tiedä missä menen vaikka vuoden päästä, viidestä nyt puhumattakaan! En koskaan ole muutenkaan ollut sitä tyyppiä, joka lähtisi kovin tarkkaan suunnittelemaan seuraavien vuosien suunnitelmia. Osa musta uskoo vahvasti siihen että maailma tyrkkii oikeaan suuntaan ajallaan, mutta ihan tuuliajollakaan en viihdy, joten teen itse töitä sen eteen, että edes suunta olisi suurinpiirtein oikea.
Tyypilliseen tyyliini en voisi vähempää olla kiinnostunut muiden mielipiteistä ja suosittelen tätä asennetta varsin lämpimästi kaikille muillekin. Murehtimiseen ja muiden ajatuksista huolehtimiseen käytettyä aikaa ei saa koskaan takaisin, ja mikä ikävintä, käsittääkseni meille jokaiselle on suotu vain tämä yksi elämä, joten se kannattaa hyödyntää miellyttäen lähinnä itseään eikä ympäristöään. Tämä tuntuu monesti olevan helpommin sanottu kuin tehty, mutta itse olen aina ollut aika kovapäinen tyyppi, ja tämä piirre on korostunut vain entisestään iän myötä. Myös itsevarmuus kasvaa iän kanssa käsi kädessä, ja usko siihen, että kun tekee sydän edellä asioita, niin vierellä pysyvät ne ihmiset keiden siinä on tarkoituskin pysyä.
Sitten asuun, eli postauksen hömppäsisältöön: se on musta aivan ihana! Omakehu haisee ja niin edelleen; on muuten satavarmasti jonkun suomalaisen keksimä tuokin sanonta, kuten muut siskonsa ja veljensä, joihin kuuluu muun muassa "rumat ne vaatteilla koreilee", "kel onni on sen kätkeköön" ja muut ikivihreät. Näiden sanontojen viestinä meille koreilijoille ja krimssunkramssuista pitäville lie se, että taivas tuloo pian niskaan, jos vielä liehut liian fiininä kaapunnilla, olet iloinen ja vielä kehtaat näyttää sen muille. Taisi mennä nyt ihan tosi kryptiseksi - sori - mutta tässä vaiheessa en ole valmis avaamaan sanaista arkkuani tämän enempää. En tosin koskaan täällä blogissa olekaan liiemmin avautunut liian henkilökohtaisista asioista, koska mun mielestä ne kuuluu lähipiirin tietoon ja jengi jakaa muutenkin musta aivan liikaa elämästään nykyään somessa. Amen, olen puhunut. Tänään tuutti tuntuu olevan ääriään myöten täynnä tätä niin sanottua diippiä, joten en edes yritä vastustella. Asusta totean vielä sen, että kuvat otettiin jo pari kuukautta takaperin ja että Adidas on ihan hirmu pop roosan bomberin kanssa.
 |
SKIRT & TOP | ADIDAS
SNEAKERS | EBAY
BOMBER | HM
*MERI-BOTTLE
*gifted
|
ENG | I tried to say something about this cute look (pics taken in September), but ended up babbling endlessly about life, and how this fall has been a little weird in more than just one way. I've learned a lot about stress management, myself in general and let go of worrying too much. I also don't know where I'll be in a year and what I'll be doing then, and that's okay too. Time fixes everything and that's my motto these days when uncertainty has been a constant companion for a while.
This is pretty much all I could manage this time, so cheers and hope u like the outfit, lol!
No comments
Post a Comment