Camo is the new leo

January 5, 2018

Heippa. Haaveissani ajattelin aloittavani uuden vuoden hyvillä mielin, täynnä tarmoa ja uutta intoa puhkuen. Sen sijaan alkuvuoden tunnelmat ovat olleet yhtä peetä, siis se sana joka alkaa p:llä, loppuu a:n ja sen keskellä on s-kirjain, kyllä te tiedätte. Just se. Muhun viikko ennen joulua kyntensä iskenyt tauti ei hellitä, ei sitten *** millään, tiukentaa vaan otettaan. Sunnuntaina juhlitaan meidän kolmea yhteistä viikkoa, en malta odottaa!




Raahauduin tänään jopa lääkäriin siinä toivossa, että jos jossain olisi ollut jotain antibioottia kaipaavaa ja olisin viimein saanut sitä kautta homman pakettiin, mutta ei; tulehdusarvot normaalit, kipeät ja lukossa olleet korvat myös reagoivat kaikkeen normaalisti, leposyke puolikuntoisen tasoa, keuhkot kuulostavat kuulemma jopa mainioilta yskästä huolimatta, eikä kurkussakaan ole peitteitä. Ainoa löydös oli kevyt kuume, jota mulle ei yleensä nouse miltei koskaan. Hitto, että sylettää! Vaikka vastustan yleensä antibioottikuureja viimeiseen asti niiden hyviä masupöpöjä tuhoavan vaikutuksen vuoksi, olisin tässä kohtaa jo ilosta kiljuen syönyt lähes mitä vaan, millä tämän helvetintaudin saisi kuriin. Lekurin mukaan liikkeellä on varsin sitkeitä superpöpöjä, joista "parhaimmat" ovat uhriensa ilona ja rattona jopa kuukauden...

Jos tauti jyllää vielä maanantaina, hipsin nieluviljelyyn, mutta sitä ennen ei auta kuin levätä ja taistella alati kasvavaa hatutusta vastaan. Treenittömyys ketuttaa eniten ja toki sekin, että mitään ei oikein jaksa puolikuntoisena tehdä, ja mieliala muuttuu jatkuvasti synkemmäksi - siksi ajattelinkin tulla marisemaan myös tänne tästä surkeasta kohtalostani, ha!




*JACKET | NEO NOIR 
*PANTS | VERO MODA
 SHOES | MANGO
BRACELET | DIY

TURTLE NECK | H&M

*gifted


Jottei koko postaus menisi ihan penkin alle, heitetään kehiin päivän positiiviset: treffit yhden ihanan naisen kanssa, joka otti ystävällisesti kuvat musta pyynnöstäni, vaikka viimeinen asia mitä olisin tässä kondiksessa tahtonyt tehdä oli poseerata kameran edessä. Siitä syystä pyrin mahdollimman tehokkaasti maastoutumaan maastokuvioisen (hahaa, mikä nerokas sanaleikki!) takkini uumeniin ja peittämään väsyneen naamarini tukallani, jota olen nyt syksyn mittaan lyhentänyt pakosta melkein 20 cm, koska se tuntuu tippuneen päästä viime vuoden stressimäärän vuoksi - tai näin olen itse asian ajatellut. Hiusmassa on vähentynyt suureksi harmikseni pikkuhiljaa melkein puoleen entisestä, ja vasta tässä mitassa tukka näyttää jokseenkin salonkikelpoiselta. No, kaipa tuokin jossain kohtaa tokenee entiselleen, ja onneksi kasvu ei sentään tunnu lakanneen, kun uutta pituutta puskee hirveällä tahdilla juuresta.

Miksi sitten keekoilin kameran edessä kipeänä ja vielä omasta tahdostani? Tuon takin vuoksi. Se on pehmein ihanin ja suloisin ilmestys mitä tiedän, ja mun oma vastine kaikkialla murahteleville leokarvatakeille. Nekin ovat mielettömiä ja myönnän itsekin katselleeni muutamaa pilkullista kaveria sillä silmällä, mutta tämä camo-versio on vielä leoakin rokimpi ja coolimpi, mun mielestä ainakin! Rotsi on ihanan tanskalaisen Neo Noir.n käsialaa ja on nopeasti noussut yhdeksi takkikaappini helmistä. Sen saa taivutettua siistimpään menoon näin kokomustan kaverina, mutta camokaunotar viihtyy aivan yhtä hyvin myös skarppien salikamojen ja lenkkareiden seurassa. Siksipä se onkin ulkoillut alkutalven mittaan ahkerasti.

Oletteko te pysyneet terveinä?

ENG | I wanna start off by whining again about this flu that won't die; this Sunday will mark our third week together, and even the doctor I saw today couldn't help. Nothing wrong with me basically apart from a low fever, no infections or such, so nothing to medicate me with. I'll keep praying to gods new and old for the bug to magically disappear and try to rest patiently in the mean time, damn it. 

But there's something good going on here too, in the shape of this furry friend of mine in camo print. The Neo Noir coat has been a huge fave this winter and it pairs with the sleeker all black outfits as well as my much loved gym gear and sneakers. A perfect piece, I'd say! 

P.S. I'm totally hiding behind my hair in the pics as I felt crappy having them taken looking this dang tired and sick... The lovely lady behind the cam managed to get a few smiles out of me in the end, tho, ha. XO, u know who you are!

2 comments:

  1. Toi takki on IHANA! <3 Camo kuosi on vaan niin rakkautta!

    ReplyDelete
  2. Kiitos - Oon ihan samaa mieltä, et camo on kyllä rakkautta! :D Mutta siinä mielessä hankala kuosi, että sävyn pitää olla just eikä melkein; mulle sopii vaan aika kylmät vihreän sävyt ja onneks tässä rotsissa sävy on just eikä melkein. <3

    ReplyDelete