2018 - EI JATKOON

December 12, 2018

Otsikon toteamus kuvaa aika lailla täysin mun tuntemuksia tällä hetkellä, kun vuotta 2018 on jäljellä enää muutama hassu viikko. Lapsena sitä kuulee vanhempien viljelevän kaiken sortin kliseitä muun muassa elämään liittyen, ja yksi niistä on se, että elämässä tulee vastaan sekä ylä- että alamäkiä. Ja ihan tottahan tuo on. Halusin liittää edellisen lauseen perään vielä sanat ikävä kyllä, mutta toisaalta jos niitä surkeampia kausia ei koskaan olisi, eivät ne hyvätkään kaudet tuntuisi oikein miltään. Sillä ihminen on taitava tottumaan ja turtumaan niin hyviin kuin huonompiinkiin asioihin.

Mennyt vuosi ei todellakaan siis tule päätymään mun elämän Hall of Fame:n, tahmeaa menoa on ollut monella tasolla, mutta viivan yläpuolelle jää silti paljon oppia omasta itsestä ihmisenä. Väitän  kasvaneeni viime vuoden aikana enemmän kuin pitkään aikaan; oikeastaan en ole joutunut ponnistelemaan henkisesti näin kovasti sitten lasteni syntymän ja pikkulapsivuosien unenpuutteesta mielen sumuiseksi tehneiden vuosien.




En tahtoisi elää mennyttä vuotta uudelleen ihan pian, mutta koska pyrin katsomaan asioita plussamerkeissä, päätän olla iloinen tästä odottamattomasta henkisestä kasvusta ja sen mukana huomattavasti vahvistuneesta stressinsietokyvystä, joka on nykyajan hektisessä elinympäristössä enemmän kuin tarpeellinen työkalu.

Ja kas, valoa alkaa jo näkyä tunnelin päässä ja tuleva vuosi välkkyy horisontissa jo houkuttelevana, joskin sumu ei ihan vielä ole hälvennyt vetten yltä, mutta uskon ilmantilan kirkastuvan ihan pian ja saavani astua uuteen vuoteen selkein suunnitelmin.

Olen oppinut itsestäni myös sen, että mun elämäni voimavara löytyy oman pään lisäksi lähipiiristä ja nimenomaan niistä ihmisistä, jotka ovat mun vierelle päätyneet joko jo lapsuudessa, tai jotkut ihan vasta viime vuosina. Epätodennäköisistä tuttavuuksista saattaa tulla vuosisadan ystäviä ja vuosikymmenet tuntemistani ihmisistä haalistuneita muistoja matkani varrelle. Se on kai osa elämän viehätystä ja tenhoa, ettei koskaan tiedä etukäteen mitä tuleman pitää. Tästä syystä mua ei saisi ennustajan pakeille edes maksusta, sillä jos kristallipallo vaikka tietäisikin totuuden, en haluaisi kuulla sitä etukäteen.

Haluan elää läpi harmaidenkin hetkien ja oppia uutta, vaikka se tarkoittaisikin huonosti nukuttuja öitä, stressiä, kyyneliä ja ahdistuksesta tippuvaa tukkaa. Vastapainoksi annostelen jatkuvasti itselleni tärkeitä asioita, kuten treeniä, hyvää musiikkia ja rakkauden täyteisiä hetkiä ihanien ystävieni ja perheen kanssa. Edellä mainittuja ilon ja onnen hetkiä toivon siis myös vuodelle 2019, ja jos saa esittää ihan pienen toiveen, niin vähemmän niitä tahmeita askelia ja litsuvassa mudassa tarpomista, kiitos.




Tähän kohtaan rakennankin mainion aasinsillan postauksen kuviin, joissa esiintyy siis tottakain mun tulevan vuoden ihan itse uutukaisella *Epson EcoTank EP-2750 -printterillä tulostettu seinäkalenteri. Kyllä vaan, mä olen edelleen sen verran vanhanaikainen, että merkkaan pääosin menoni paperiseen kalenteriin, joka roikkuu magneeteilla jääkaapin ovessa. Eikä ole kovin käytännöllistä, tiedetään, koska tämä kalenteri ei kulje mukana yhtään minnekään, mutta minkäs teet. Useista sinnikkäistä yrityksistäni huolimatta en voi sietää puhelimen näytöltä kalenterin tihertämistä, mutta harkitsen muutaman vuoden tauon jälkeen vakaasti myös pienen taskukokoisen kalenterin hankintaa, jotta pysyisin niin sanotusti ajassa myös tien päällä.

Epsonilla meinaan vastedes printtailla myös lasten valokuvat ja hoitaa aika ajoin eteen tulevat skannailupuuhat, sillä kyseinen vehje on paitsi helppokäyttöinen (minäkin elektroniikkaa karsastava tumpelo osasin fiksailla laitteen pelikuntoon!) myös tulostuslaadultaan mitä mainioin vekotin. Laitteen kätevin ominaisuus on se, että se toimii täysin ilman mustepatruunoita, ja harvoin tehtävä musteen uudelleentäyttö onnistuu todistettavasti ilman sotkua. Tässäpä siis mainio idea vaikka sinne kuuluisaan pukinkonttiin, jos vanha tulostimesi alkaa vedellä jo viimeisiä hönkäyksiään!

*Tulostin saatu näkyvyyttä vastaan.

ENG | My 2018 was not the easiest year and it definitely won't make to my life's Hall of Fame, lol. But that's life for u I guess, it comes with the good and the bad bits and all you can do is adjust your own attitude towards it. The cliches are true, so when life gives u lemons, make lemonade. Or just get mad for a brief moment, stomp the lemons with your feet, throw the crushed lemons away and try again the next day with better luck, ha!

I know that with the amount of stress I've had the past year and the way I've slowly learned to control it I'll surely tackle almost any obstacle life trows my way in the future and luckily 2019 is already shaping up to be a lovely year, I believe, still a few details to go over before I can be totally sure of where I'll be in January, but I'll get there soon enough. 

P.S. Just printed out my new calendar for the upcoming year with my brand new printer, oh yes, I still swear by an old fashioned paper calendar because I absolutely loathe checking my schedule from my phone. Can't help it, lol. 

Casual 3 stripes

November 21, 2018

Täällä sitä taas näpytellään uutta postausta eetteriin, ja hupskeikkaa, edellisestä on taas ehtinyt kulua melkein kuukausi! Rehellisesti sanottuna tämä syksy on ollut aika hitonmoista säätöä, sählinkiä, epävarmuutta, vauhtia ja vaarallisia tilanteita, joiden keskellä luoviminen on välillä tuntunut ihan mahdottoman hankalalta ja ahdistavalta. Nyt kun vuosi vetelee kohta jo viimeisiään, on olo ehkä jo hieman seesteisempi, vaikka kaikkea jännää onkin vielä edessä ja monia langanpäitä pitäisi solmia kiinni, jotta ensi vuoden ohjelmat olisivat kunnolla selvillä.



Ihana marmorinen MERI-pullo saatu blogin kautta ja todella mainioksi todettu! Pitää juoman kylmänä tai kuumana, näyttää hyvältä, eikä korkki fuskaa. Erityiskiitos siitä, että brändi ajattelee luontoa ja tarjoaa kuluttajille muovittoman vaihtoehdon juomien mukana kärräämiselle.
 


Olen yrittänyt totutella epävarmuuteen ja siihen, etten itsekään tiedä missä menen vaikka vuoden päästä, viidestä nyt puhumattakaan! En koskaan ole muutenkaan ollut sitä tyyppiä, joka lähtisi kovin tarkkaan suunnittelemaan seuraavien vuosien suunnitelmia. Osa musta uskoo vahvasti siihen että maailma tyrkkii oikeaan suuntaan ajallaan, mutta ihan tuuliajollakaan en viihdy, joten teen itse töitä sen eteen, että edes suunta olisi suurinpiirtein oikea. 
Tyypilliseen tyyliini en voisi vähempää olla kiinnostunut muiden mielipiteistä ja suosittelen tätä asennetta varsin lämpimästi kaikille muillekin. Murehtimiseen ja muiden ajatuksista huolehtimiseen käytettyä aikaa ei saa koskaan takaisin, ja mikä ikävintä, käsittääkseni meille jokaiselle on suotu vain tämä yksi elämä, joten se kannattaa hyödyntää miellyttäen lähinnä itseään eikä ympäristöään. Tämä tuntuu monesti olevan helpommin sanottu kuin tehty, mutta itse olen aina ollut aika kovapäinen tyyppi, ja tämä piirre on korostunut vain entisestään iän myötä. Myös itsevarmuus kasvaa iän kanssa käsi kädessä, ja usko siihen, että kun tekee sydän edellä asioita, niin vierellä pysyvät ne ihmiset keiden siinä on tarkoituskin pysyä.
Sitten asuun, eli postauksen hömppäsisältöön: se on musta aivan ihana! Omakehu haisee ja niin edelleen; on muuten satavarmasti jonkun suomalaisen keksimä tuokin sanonta, kuten muut siskonsa ja veljensä, joihin kuuluu muun muassa "rumat ne vaatteilla koreilee", "kel onni on sen kätkeköön" ja muut ikivihreät. Näiden sanontojen viestinä meille koreilijoille ja krimssunkramssuista pitäville lie se, että taivas tuloo pian niskaan, jos vielä liehut liian fiininä kaapunnilla, olet iloinen ja vielä kehtaat näyttää sen muille. Taisi mennä nyt ihan tosi kryptiseksi - sori - mutta tässä vaiheessa en ole valmis avaamaan sanaista arkkuani tämän enempää. En tosin koskaan täällä blogissa olekaan liiemmin avautunut liian henkilökohtaisista asioista, koska mun mielestä ne kuuluu lähipiirin tietoon ja jengi jakaa muutenkin musta aivan liikaa elämästään nykyään somessa. Amen, olen puhunut. Tänään tuutti tuntuu olevan ääriään myöten täynnä tätä niin sanottua diippiä, joten en edes yritä vastustella. Asusta totean vielä sen, että kuvat otettiin jo pari kuukautta takaperin ja että Adidas on ihan hirmu pop roosan bomberin kanssa. 



SKIRT & TOP | ADIDAS
SNEAKERS | EBAY
BOMBER | HM
*MERI-BOTTLE 

*gifted


Pics: Metti Forssell, edit by me.

ENG | I tried to say something about this cute look (pics taken in September), but ended up babbling endlessly about life, and how this fall has been a little weird in more than just one way. I've learned a lot about stress management, myself in general and let go of worrying too much. I also don't know where I'll be in a year and what I'll be doing then, and that's okay too. Time fixes everything and that's my motto these days when uncertainty has been a constant companion for a while. 

This is pretty much all I could manage this time, so cheers and hope u like the outfit, lol!